Maailmankaikkeus tuhoutuu!

Eräs hyvä ystäväni esitti taannoin apokalyptisen teorian, jonka mukaan koko maailmankaikkeus tuhoutuu sillä hetkellä, kun kaikki mahdolliset ajatukset on ajateltu. Idea tuntui hyvältä, sillä mitäpä merkitystä enää olisikaan läpipuhki ajatellulla maailmalla.

Muistan jo kouluvuosina pohtineeni, mitä tapahtuisi, jos vaikkapa ideat uusiin biiseihin yllättäen loppuisivat. Mitään uutta hyvän kuuloista ei keksittäisi, vaan jouduttaisiin kierrättämään esimerkiksi kultaisten 60- ja 70-lukujen musiikkitrendejä. Tai jos kukaan ei enään keksisi mitään uutta töllön dekkarisarjoihin - olihan jo silloin Matlockissa havaittavissa lievää toistoa.

Mutta jos spekuloidaan vielä pidemmälle. Huomataan yllättäen, ettei tiede tarjoakaan mitään uutta mullistavaa. Ajatus tuntuu ehkä hieman kaukaa haetulta, mutta yritetään nyt vain ajatella näin tapahtuneen. Tuhannet luonnontieteilijät huomaisivat itsensä tarpeettomiksi, ja kenties siirtyisivät pohtimaan vaikkapa talousasioita. Sitten loppuisivat ideat siltä alalta, ja sen alan ihmiset siirtyisivät joukoittain taas uusille sektoreille. Lopulta vain kaikki yhdessä ihmettelisivät viimeisenkin asian selvittyä, että mitäs nyt ajatellaan. Ja niinpä... maailma tuhoutuisi ja kaikki alkaisi alusta.

Tätä syklistä mallia voidaan kehnosti verrata vaikkapa kotisivujen linkkisivuihin. Ihmisethän keskittyvät kotisivuillaan pääasiassa tarjoamaan hyviä linkkejä. Ok, mikäs siinä, mutta kun seuraat linkkiä, päädyt taas uudelle linkkisivulle, ja sieltä taas uusiin linkkeihin... Tätä jatkuu niin kauan, kunnes olet kiertänyt kaikki kotisivut läpi havaiten, että et ole lopulta oppinut mitään uutta. Samalla lailla kuin ajatusten loppumisessa, tässäkin mallissa päädytään singulariteettiin, mistä ei ole enää paluuta - korkeintaan pienellä sysäyksellä syöksyt suoraan tuhoon.

Vastateesinä voidaan ajatella seuraavaa: Ihmisen mielikuvitusta ei suinkaan pidä aliarvioida, sillä onhan ennenkin jo loppuun käsiteltyt aiheet nousseet yllättäen puheenaiheeksi jonkun löydettyä siitä jotain uutta sanottavaa. Kun kerran aiheitakin on melkein rajaton määrä, uusia näkökulmia on sitten ainakin rajaton määrä. Ja aikaa meillä tuskin on rajattomasti, sillä jo Frank Draken laskelmissa keskimääräisen sivilisaation iäksi arvioidaan satatuhatta tai parisataatuhatta vuotta. Eli ei ainakaan meidän eliaikanamme ole pelättävissä tämän teorian aiheuttamaa tuomionpäivää. Vaikka mistä sitä tietää, ehkä juuri tästä ajatusromahdusteoriasta määräytyy sivilisaatioiden ikä...

Vaikka teoria ei sitten olisikaan se lopullinen, tarjoaa se paljon muuta mielenkiintoista. Esimerkiksi kesällä kun olimme monen yön valvomisesta väsyneinä "nukkumassa" Helsingin messukeskuksen pääsalin istumapaikoilla, kehittelimme lukuisia mielestämme varmasti uusia ajatuskuvioita. Motiivina oli tietenkin näin jouduttaa maailman tuhoutumista.

Oletetaanpa tilanne, että ihmiset päättäsivät yksin tuumin lopettaa elämänsä nopettamalla ajatustenromahdusta. Jokaiselle määrättäisiin jokin aihe mitä pohtia tonnilla, ja sitten kun siitä ei saisi tekemälläkään revittyä mittään uutta, siirtyisi hän seuraavaan aiheeseen. Tässä tulee ilmi aiheen määrittelemisen vaikeus: miten estää limittäiset ja lähes päällekkäiset aiheet? Jos joku ajattelee esimerkiksi autoteollisuuden vaikeuksia kehitysmaissa, joku toinen saattaa olla juuri ajatelemassa aihetta kehitysmaiden ongelmat autoteollisuudessa. Tässä tarvitaan paljolti Boolen määrittelemia logiikan alkeita ja fuzzy-logiikkaa ajettelustruktuurissa.

Eikä se ole edes ongelmista ainoa. Lieveilmiönä voidaan olettaa myös jatkuvan ajattelemisen aiheuttama totaalinen tympääntyminen, joka pahimmassa tapauksessa johtaa ikävystymiseen hengiltä. Itse päämäärän saavuttamistahan moinen ei muuta, mutta esimerkiksi vaikeuttaa huomattavasti loppumispisteen teoreettisen ajankohdan laskemista.

Aika näyttää, pitääkö teoria paikkaansa. Ja jos se pitää, niin silloin tämäkin teksti on vienyt meitä muutaman askeleen kohti lopullista tuhoa. Voinpahan ylpeänä sanoa olevani se ihminen, joka ajatteli itse tuhoutumisen aiheuttamaa aihetta ja samalla aiheuttaa aiheen tuhoutumista... ei kun siis...


(C) Juha Lehtomäki 1997 C'est la vie -pääsivulle