EVIL INSIDE!

TAPAHTUIPA
KERRAN

Lasciate ogni speranza, voi ch'entrate
Ken tästä käy, saa kaiken toivon heittää

(Dante: Divina Commedia, manalan portin kyltti)

Katsoin itseäni peilistä. Vasemman sieraimen ympärys oli kuivuneen veren tuhrima; ylipitkäksi kasvanut paskainen tukka sojotti oikealle, niin kuin olisin seisonut kovassa sivutuulessa ja hieronut sen jälkeen 10 grammaa margariinia päähän (kampaus kuin veistos..hmp).

Miksi helvetissä sama sana pyöri koko ajan mielessäni? Olenko minä jokin saatanan huora? Vuosi saman naisen kanssa, enkä taatusti ollut rähmäisillä käpälöilläni muihin kajonnut.

Suihkussa olisi pitänyt käydä jo päiviä sitten, alapääkin haisi kuin haisunäätä. Vittu, seisoin siinä vessan peilin edessä tuijottaen paskaista naamaani ja pohdin käydäkö suihkussa vai ei. Buranan olisi pitänyt vaikuttaa jo parikymmentä minuuttia sitten, mutta hikipisaroita ei otsalla näkynyt. Mennä siinä sitten 40 asteen kuumeessa suihkuun. No way.

Pestyäni kädet ruuvasin vesihanan kiinni pitämällä aluspaidan hihaa välissä. Jokainen paskalla kävijä siirtää sormissaan perseestä pyyhityt kolibakteerit juuri tuohon ruuviin. Saati sitten ne saatanan idiootit, jotka eivät edes yritä pestä käsiään. Katsoin oven suoraan ylöpäin sojottavaan kahvaan (tähän kivikautiseen tapaan lukita vessan ovi voi törmätä vain sotilassairaalassa), eikä ollut vaikea kuvitella miljoonien pienten ebolaviirusten odottavan tilaisuutta tarttua uhrin juuri pestyihin kätösiin. Niin. Sitten vaan napostelemaan sormilla jotain hyvää, kyllä se pöpö siitä elimistöön pääsee.

Niistin vielä nenäni sillä seurauksella, että vasemmasta sieraimestani taas suorastaan pulppusi verta. En jaksanut välittää, yritin impata verta takaisin nenään ja pyyhkäisin huolimattomasti paperilla.

Käytävällä muistin nähneeni vessan seinällä jonkin ohjelapun virtsanäytteen antamisesta. Jostain pervosta syystä teki mieli kusta siihen lattialle ja kertoa hoitajalle, että tähänhän siinä ohjeessa käskettiin kusea. Varmasti olisi ainakin käynyt tarkistamassa, mitä siinä lapussa oikein lukee...

Viereisessä sänkyssä makaava tyyppi puhui ja puhui kännykkään. Ja joka toisessa puhelussa muisti mainita tonnin puhelinlaskuista. Vittu ihmekös tuo kun juurikaan kukaan soittanut sille, saatanan tollo!

Otin toisen buranan ja yritin hautautua niin syvälle peiton alle kuin mahdollista. Suuressa huoneessa ei ollut kovin lämmintä, eikä kuume parantanut asiaa. Suljin silmäni ja päätin nukahtaa hetkeksi pois tästä infernaalisesta olotilasta. Vaikka sama sille, nukahtaisi lopullisesti pois. Saisinpahan ainakin valtion maksamat hautajaiset.

Ajatukseni palautuivat viime yöhön, jolloin päätin olla ottamatta lääkkeitä kuumeeseen. Kokeilu tyssäsi siihen, että vitun virkaintoinen hoitaja ei suostunut lähtemään ennenkuin olin ottanut buranan. Olisi ollut perkele edes se nätti blondi.

(Pääosin kirjoitettu Pohjan Sotilassaaralassa lokakuussa 1996)


(C) Juha Lehtomäki 1997 C'est la vie -pääsivulle